Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

BLOGI

Ajatuksia elämästä ja kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä (eli kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa höpöttelyä.).

 Olen ihan hyvä
13.09.2018 16:35 | Uneksijaa

En yhtään tiedä miksi, mutta olen aivan surkea kehumaan itseäni. En vain pysty sanomaan ääneen, että olen ihan hyvä. En osaa kehua suoritustani ääneen muille, vaikka olisinkin itseeni tyytyväinen. Jotenkin siitä tulee niin itserakas olo, tuntuu siltä, että mä oon paras ja te ette. Varsinkin esim. koearvosanat: jos joku kysyy, minkä numeron sain, sanon että ihan hyvän. Vaikka se numero olisi 10. Tai 10+ ja opettajan kehut. Ja vaikka olisin ihan superilonen ja ylpee itestäni, kun sain sen arvosanan. Sama kaikessa muussa: kun pannulla on tekemääni ruokaa muun perheen tullessa kotiin, sanon heti, ettei se mitään kovin hyvää ole. Ja oikeasti söin ruokaa kolme annosta, koska se oli mielestäni niin maukasta. Tai kun sijoutumme turnauksessa kuudensiksi, kerron vain apealla äänellä, että olimme kutosia. Ja samalla jätän kertomatta, että sarjassamme oli 25 joukkuetta.

Miksi ihmeessä en siis vain voi sanoa, että se ruoka on tosi hyvää, maistakaa vaikka, tai että tultiin kuudensiksi ja olen tosi ylpeä? Niin miksi? Mikä siinä on niin vaikeaa. Kaverini kertoo aina heti, että on tuossa muuten ihan sairaan hyvä, oli asia sitten mikä tahansa. Ei se ketään haittaa, minä ainakin ajattelen vain niin, että hyvä kun toisella on itseluottamasta. Miksi minä en siis saa sanottua sitä? 

Suurimmaksi osaksi syy on varmaankin todella itsekäs. Kun esimerkiksi sanon, että tekemäni ruoka on pahaa, toivon, että sen syöjä sanoisi, että hyväähän se on, mitä valehtelet. Sama koenumeorssa. Sanoessani "ihan hyvin" toivon saavani vastaukseksi "no mutta toihan on ihan sairaan hyvä numero!"-tyyppisen lauseen. 

Tavallaan en tykkää yhtään olla huomion keskipisteenä. En esimerkiksi tykkää yhtään laulaa tai soittaa mitään muiden edessä. Tykkään näytellä, mutta vain silloin, kun toimin ison ryhmän kanssa. Ehkä siksi, että sillon yhden näyttelijän (minun) epäonnistumiseni ei näkysisi niin pahasti. Mutta pidän kyllä kehuista aivan järjettömästi ja olen ylpeä itsestäni onnistuessani, mutten vain osaa reagoida normaalisti toisen kehuun. Sanon "kiitos" tai sitten "ei se nyt niin hyvä ollut". Ja samalla olen täynnä mielihyvää ja kirjoitan kehusta päiväkirjaan. 

Joskus olen vain niin täynnä stressiä, etten kestä sitä, että joku tulee kehumaan minua. Olen silloin eri mieltä. "Valehtelet!" saatan sanoa. "Oon eri mieltä." "Älä jaksa, älä viiti." "En mä oo oikeesti hyvä." Miksi mä sanon niin? Mähän olen oikeesti ihan hyvä. 

Mitä siis yritän sanoa? En tiedä. Teksti on tosi sekava. Tai no, en mä tiedä. Ehkä sekin on ihan hyvä. 

Kirjoitan nämä sanat nyt tähän: Minä olen todella hyvä. Riitän juuri tälläisenä kuin olen. Osaan paljon kaikenlaisia asioita. Olen ihan hyvä ystävä. Olen ihan hyvä muutenkin. 

Sanokaa tekin joskus itsellenne nuo sanat.


 - Uneksijaa

<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Kommentit

Joo hei, mäkin aina sanon noin!
Mä oon tosi ylpee ittestäni, että sain kokeesta 10. Mä oon tosi ylpee ittestäni että tei tosi maukkaita muffinsseja. Mä oon äärettömän kiitollinen siitä, että luokan "kovikset" ei viitsi ilveillä mulle.
Mut silti sanon aina että "öh, jaa" "kyl säkin oot" ja niin poispäin.
Mä kyl ehkä taidan tietää mikä on se syy. Tai sit en.
Mä uskon että se syy on se, etten pidä mahtailusta. Pidän kiitollisuuden itsessäni, sisälläni, sillä minusta tuntuu että kaverini loukkaantuvat jos rupeen mahtailemaan, tai "kerskumaan", jos ees osaan tehdä sitä.
Niin, joo, mä en ees varmaan tiiä kerskumisen saloja. Joskus ilveilen sun muuta mun pikkuveljelle, mut mä en varsinaisesti osaa kehuskella. Ja sekin johtuu siitä, että tuntuu kuin kaverini loukkaantuvat siitä. Siksi en ees harjoittele sitä. Minusta tuntuu, että olen mahtava, ja sanon siitä kaverille, mutta heti alkaa kaduttaa, ja siks lisään jotain kannustavaa kaikille. En osaa olla sellainen kuin "vihamieheni", joka on ärsyttävän itserakas, mutta myös ärsyttävän rehellinen näissä asioissa. Se osaa sanoa että hänestä tuntuu että hän on mahtava. Minä taas en.

Mutta, ihana postaus jälleen :)

- Hiekkamyrsky - 15.9.2018 15:08

Hyvä sinä, että kirjoitit tän postauksen! Olet todellakin hyvä kaikkinesi ja itsenäsi, ja tää postaus oli myös todella hyvä! Pisti itsenkin ajattelemaan, mäkin olen miettinyt samoja asioita paljon. Olen myös aina ollut sen tyyppinen, etten osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan, ja mieluummin houkuttelen niitä esiin itseäni vähättelemällä kuin kehumalla, jotta en vaikuttaisi liian itserakkaalta. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että haluaisin olla sellainen persoona, jonka ei tarvitse sanoa mitään saadakseen kehuja, joka voi olla sopivan vaatimaton ja silti kehuttu! Mutta totuus on, että kehuja saavat paljon enemmän ne, jotka ottavat taitonsa ja saavutuksensa totuuksina ja ansaittuina. Itse olen sitä mieltä, että ei tarvitse hieroa niitä hyviä omia juttuja toisten naamaan, mutta todellakin kannattaa kertoa ja mainita! Ja hymyillä kun saa kehun, koska se todella nostattaa omaa itsetuntoa paljon enemmän kuin vähättely. Tämä nyt on vähän asian vierestä, mutta luin myös joskus jostain, että itseään ei saisi vähätellä myös sen ihmisen takia joka kehuu: jos todella antaa toiselle kehun, toivoo varmasti tuottavansa toiselle mielihyvää ja hymyn huulille, minkä takia kehujallekin tulee enemmänkin typerä ja harmittava olo jos toinen sivuuttaa kehun kuin se ei olisi mitään. Ei tietenkään tarvitse joka tilanteessa ajatella muita, mutta jos joku käyttää energiaansa siihen että kehuu minua, haluan kiittää siitä ottamalla sen hyvin vastaan - vaikken itse vielä ihan uskoisikaan kehua! Hienoa että ajattelet ja työstät asiaa, toivon että jatkossa on helpompaa ottaa kehut vastaan ja tunnustaa omat onnistumiset! Tällä hetkellä voin vain antaa propsit siitä, että kirjoitit jälleen näin hyvän postauksen tärkeästä aiheesta! :')

- Valeria - 14.9.2018 00:31
  http://footprints.suntuubi.com





Kommentoi


RSS

©2018 tähtipölyä - suntuubi.com