Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

BLOGI

Ajatuksia elämästä ja kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä (eli kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa höpöttelyä.).

 1  2  3  >
 Musiikkia
02.10.2018 19:05 | Uneksija

(on tiistai ja olen jo tosi väsynyt, joten olkaa kilttejä ja ymmärtäkää postauksen laadun uupuminen)
(biisien sanoituksissa ja nimissä varmasti virheitä, joista saa kohteliaasti huomautta kommenteissa)
(biisien nimet ja esittäjät sekä linkit youtuben postauksen lopussa)

Jostain syystä musiikki on aina ollut mulle jotenkin tosi henkilökohtainen asia. Kun joku kysyy, mitä musiikkia kuuntelen, en vastaa tai sivuutan kysymyksen kokonaan sanomalla etten kuuntele mitään musiikkia. Se ei kuitenkaan ole totta, sillä oikeasti kuuntelen musiikkia joka ikinen päivä vähintään tunnin ja useimmiten arkipäivisin vielä enemmän. Ihan odotan bussiin nousemista kotimatkaa varten, koska silloin saan taas laittaa kuulokkeet korville ja antautua musiikin maailmaan. 


"I hope that I see the world as you did cause I know,
a life with love is a life that's been lived."

- Supermarket Flowers

Mitä musiikkia siis kuuntelen? Todennäköisesti suunnilleen 75% spotifylistani biiseistä on Ed Sheeranin laulamia (ja kirjoittimia ja säveltämiä). Tykkään vain niin paljon Edin äänestä ja biisien monipuolisuudesta sekä siitä ihanasta kitaran äänestä, joka kuuluu melkein joka biisissä. Pahoittelut muuten tämän stadilaisen jatkuvasta biisi-sanan käyttämisestä. Sanoituksista pidän myös suurimmassa osassa biiseistä. 

"So open your eyes and see
the way our horizons meet."

- All of The Stars

Nyt jos joku miettii, että mitäs biisejä sillä Edillä on muita kun se Shape of You ja Perfect, niin voin sanoa, että hän on tehnyt myös todella paljon musiikkia, jota ei koko ajan soiteta radiossa. Itse en ainakaan kuuntele noita kappaleita, koska en jostain syystä pidä niiden sanoituksista. Perfectiä kuunnellessa tuntuu jostain syystä siltä, että tätä täydellistä henkilöä palvotaan kuin jotain jumalaa ja Shape Of You on taas niin perus "rakastan sinun muotojasi" -tyylistä, etten kestä.

"I'm a mess right now. 
Inside out."

- I'm A Mess

Sen sijaan esimerkiksi tämän punatukkaisen hobitin (löysin lempinimen jostain uutisesta ja pakko myöntää, että tosi osuva kuvaus!) 
Photograph (tämä versio on myös hyvä) ja All Of The Stars sekä myös I See Fire ja Supermarket Flowers kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Varsinkin kaksi ensimmäisenä mainittua ovat lempibiisejäni, joita kuuntelen koko ajan. Myös Castle on The Hill, Happier, I'm A Mess sekä The A Team ovat varmasti top 30 kuunnelluimpien kappaleideni listalla.

"We keep this love in a photograph
We made these memories for ourselves
Where our eyes are never closing
Hearts are never broken
And time's forever frozen still."

- Photograph

Ed Sheeranin lisäksi myös Passengerin Let Her Go -biisi on spotifylistallani, kuten myös The Greatest Showman -elokuvasta tuttu A Million Dreams yhden lapsikuoron laulamana sekä Alan Walkerin Faded. En oikeastaan tykkää kovin paljon konemusiikista, mutta tuo biisi on silti mielestäni tosi hyvä. Eminemin (feat Ed Sheeran) räppäämä River on myös listalla, tosin lähinnä varmaan sen kertosäkeen laulajan takia :D. 

"'Cause you only need the light when it's burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go. 
Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missing home
Only know you love her when you let her go."

- Let Her Go

Kuuntelen myös hiukan "vanhempaa" musiikkia (onneks mun vanhemmat ei lue tätä blogia XD), kuten esimerkiksi Bruce Springsteeniä ja U2 sekä Simon & Garfunkelia. Brucen musiikista tykkään paljon, mutta soittolistallani on tällä hetkellä vain yksi hänen biisinsä; My City Of Ruins, jonka aihe on näin yksinkertaisesti sanottuna 9/11. U2 musiikkia en oikeastaan fanita, mutta Every Breaking Wave on silti soittolistallani. The Sound Of Silence on Simonin & Garfunkelin biiseistä ainoa, joka pääsi listalleni, mutta pidän myös Bridge Over Troubled Waterista. 

"My city of ruins
Come on, rise up."

- My City Of Ruins

"People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs, that voices never share."

- The Sound Of Silence

Sitten on yksi kappale, ainoa suomenkielinen listallani, joka nousee yksinkertaisuudessaan ylitse muiden:  Pia Viitasen Miksi pelkäisin. Siinä on vain niin rauhoittava tunnelma, että tunnen aina sen kuullessani, että kaikki murheet nousevat harteiltani. Miksi pelkäisin? Kaikki on kunnossa ja kaikki järjestyy. Tämä on minulle voimabiisi, turvabiisi, jota kuuntelen, kun en jaksa. Mielestäni jokaisella pitäisi olla sellainen, olisipa se sitten mikä tahansa. Sellainen biisi, jota voi kuunnella, kun tuntuu ettei jaksa tai tuntuu ettei huvita tai muuten vaan tuntuu pahalta. 

"Miksi pelkäisin?
Kyllä huominen taas antaa valosa. 
Miksi pelkäisin? 
Kyllä huominen taas antaa armonsa"

- Miksi pelkäisin

Entä musiikki muuten? Musiikin kuuntelemisen lisäksi soitan suurkanteletta (yhdistäkää pisteet toisiinsa ja selvittäkää nettihenkilöllisyyteni. Pitäkää se hiljaa mielessänne, älkääkä levittääkö sitä innokkaina.). Koulussa musiikki on aineena suoraan sanottuna ihan järkyttävän tylsä, koska käymme läpi niin paljon teoriaa ja laulamme ja muuten musisoimme niin vähän. Laulamiseen ja tanssimiseen minulla on vähän outo suhde, sillä tykkään todella paljon laulaa ja tanssia yksin ollessani tai yli kymmenen hengen porukassa, mutta sellainen "lauletaan kesken välitunnin koska se on kivaa"- tai "lauletaan autossa kahdestaan koska se on kivaa"-jutut eivät ihan uppoa minuun, vaikka välillä tekisikin mieli heittäytyä ihan kunnolla musiikin maailmaan. 

"If we should die tonight,
then we should all die together."

- I See Fire

Yhdenkään artistin keikalla en ole käynyt koskaan. En ikinä koko elämäni aikana. Hassua. Ensi kesänä tähän tulee kuitenkin muutos, koska äitini (kiitos kiitos kiitos) tuhlasi paljon rahaansa ostaakseen minulle liput Ed Sheeranin keikalle. En oikein pysty kuvittelemaan itseäni heilumassa 60 000 ihmisen kanssa musiikin tahdissa, mutta tavoitteenani onkin opetella heittäytymään ja rentoutumaan tämän vuoden aikana (siitä lisää joskus). Ja koska tämä kerta tulee olemaan todennäköisesti ensimmäinen (ja toinen) ja viimeinen Edin keikka Suomessa, kannattaa nyt jos koskaan mennä sinne. Ei sitä voi tietää, ehkä rakastunkin konserteissa kiljumiseen. Kaikkea pitää kokeilla. Ja vaikken olekaan mikään suuri fani, (en pidä mitään minä <3 Ed -paitoja päällä enkä kilju artistin nimeä enkä edes ole paljastanut melkein kenellekään kuuntelevani hänen musiikkiaan) haluan nähdä punapään livenä nyt, kun se on mahdollista. 

Tässä vielä linkit mainitsemiini biiseihin, mikäli jotakuta kiinnostaa:

(en muuten ole ikinä katsonut minkään muun kuin photographin musiikkivideon kokonaan, joten en yhtään tiedä millaisia noiden muiden biisien videot ovat...)
Ed Sheeran - Photograph
Ed Sheeran - The A Team
Ed Sheeran - All of The Stars

Ed Sheeran - I See Fire
Ed Sheeran - Supermarket Flowers
Ed Sheeran - Happier
Ed Sheeran - I'm A Mess
Ed Sheeran - Castle on The Hill
(hui miten paljon Ed Sheerania)
Passenger - Let Her Go
Eminem - River
One Voice Children's Choir - A Million Dreams
U2 - Every Breaking Wave
Simon & Garfunkel - The Sound Of Silence
Bruce Springsteen - My City of Ruins
Viitasen Piia - Miksi pelkäisin
Alan Walker - Faded

Kiitos postauksen lukemisesta tai selaamisesta!!


( Päivitetty: 02.10.2018 19:50 )

 - Uneksija | Kommentit (1)Kommentoi



 Olen ihan hyvä
13.09.2018 16:35 | Uneksijaa

En yhtään tiedä miksi, mutta olen aivan surkea kehumaan itseäni. En vain pysty sanomaan ääneen, että olen ihan hyvä. En osaa kehua suoritustani ääneen muille, vaikka olisinkin itseeni tyytyväinen. Jotenkin siitä tulee niin itserakas olo, tuntuu siltä, että mä oon paras ja te ette. Varsinkin esim. koearvosanat: jos joku kysyy, minkä numeron sain, sanon että ihan hyvän. Vaikka se numero olisi 10. Tai 10+ ja opettajan kehut. Ja vaikka olisin ihan superilonen ja ylpee itestäni, kun sain sen arvosanan. Sama kaikessa muussa: kun pannulla on tekemääni ruokaa muun perheen tullessa kotiin, sanon heti, ettei se mitään kovin hyvää ole. Ja oikeasti söin ruokaa kolme annosta, koska se oli mielestäni niin maukasta. Tai kun sijoutumme turnauksessa kuudensiksi, kerron vain apealla äänellä, että olimme kutosia. Ja samalla jätän kertomatta, että sarjassamme oli 25 joukkuetta.

Miksi ihmeessä en siis vain voi sanoa, että se ruoka on tosi hyvää, maistakaa vaikka, tai että tultiin kuudensiksi ja olen tosi ylpeä? Niin miksi? Mikä siinä on niin vaikeaa. Kaverini kertoo aina heti, että on tuossa muuten ihan sairaan hyvä, oli asia sitten mikä tahansa. Ei se ketään haittaa, minä ainakin ajattelen vain niin, että hyvä kun toisella on itseluottamasta. Miksi minä en siis saa sanottua sitä? 

Suurimmaksi osaksi syy on varmaankin todella itsekäs. Kun esimerkiksi sanon, että tekemäni ruoka on pahaa, toivon, että sen syöjä sanoisi, että hyväähän se on, mitä valehtelet. Sama koenumeorssa. Sanoessani "ihan hyvin" toivon saavani vastaukseksi "no mutta toihan on ihan sairaan hyvä numero!"-tyyppisen lauseen. 

Tavallaan en tykkää yhtään olla huomion keskipisteenä. En esimerkiksi tykkää yhtään laulaa tai soittaa mitään muiden edessä. Tykkään näytellä, mutta vain silloin, kun toimin ison ryhmän kanssa. Ehkä siksi, että sillon yhden näyttelijän (minun) epäonnistumiseni ei näkysisi niin pahasti. Mutta pidän kyllä kehuista aivan järjettömästi ja olen ylpeä itsestäni onnistuessani, mutten vain osaa reagoida normaalisti toisen kehuun. Sanon "kiitos" tai sitten "ei se nyt niin hyvä ollut". Ja samalla olen täynnä mielihyvää ja kirjoitan kehusta päiväkirjaan. 

Joskus olen vain niin täynnä stressiä, etten kestä sitä, että joku tulee kehumaan minua. Olen silloin eri mieltä. "Valehtelet!" saatan sanoa. "Oon eri mieltä." "Älä jaksa, älä viiti." "En mä oo oikeesti hyvä." Miksi mä sanon niin? Mähän olen oikeesti ihan hyvä. 

Mitä siis yritän sanoa? En tiedä. Teksti on tosi sekava. Tai no, en mä tiedä. Ehkä sekin on ihan hyvä. 

Kirjoitan nämä sanat nyt tähän: Minä olen todella hyvä. Riitän juuri tälläisenä kuin olen. Osaan paljon kaikenlaisia asioita. Olen ihan hyvä ystävä. Olen ihan hyvä muutenkin. 

Sanokaa tekin joskus itsellenne nuo sanat.


 - Uneksijaa | Kommentit (2)Kommentoi



 Arkipostaus
11.09.2018 19:16 | Uneksija

Vihdoinkin saan sen aikaiseksi. Kirjoitan postauksen siitä, miten elämäni on nyt jälleen muuttunut, kun koulu ja arki ovat alkaneet. Tietysti muutos on arkielämäni kannalta todella suuri, sillä enää en voi nukkua niin pitkään kuin haluan, kun pitää raahautua sinne kouluun. No, tästä kaikesta enemmän kohta (musta tulis varmaan hyvä tubettaja/juontaja tms., kun osaan jo nyt juontaa tällä tavalla xD). Listaan nyt kolme (tai viisi tai kymmenen) suurinta asiaa, jotka ovat muuttuneet nyt, kun arki on taas alkanut. 
 

Aamut

En ole ollenkaan aamuvirkku, päinvastoin, teen aina läksyt myöhään illalla ja voisin nukkua vaikka yhteentoista aamulla. Mutta nyt, kun koulu alkoi, herään joka ikinen aamu tasan kello 6.15. Sen jälkeen enemmän tai vähemmän unenpöpperöisenä teen aamutoimet, pakkaan kamat ja kävelen bussipysäkille. Joskus herätessä väsyttää niin paljon, että melkein nukahdan aamupalapöytään. Jotenkin joka päivä olen kuitenkin raahautunut sinne koulun penkille asti ja selvinnyt koulupäivästä. Hyvä minä. Tai jotain. 

Aika

Koska vietän koulussa ja koulumatkoilla sen 8-9 tuntia päivästä ja sen jälkeen vielä vaihtelevan ajan läksyjen ja muiden kouluhommien parissa, ei aikaa vapaalle tekemiselle jää läheskään yhtä paljon kuin lomalla. Menen kouluun, tulen kotiin, teen ja syön ruuan, teen läksyt ja sitten, sitten on vasta aikaa olla koneella tai lukea tai tehdä jotain kavereiden kanssa.

Pimeys

Tämä ei oikeastaan mitenkään liity koulun alkamiseen, mutta koska syksy saapuu, on illalla pimeää. Se tuntui aluksi todella oudolta, mutta nyt lähinnä jännitän sitä, milloin se perinteinen "kaamosmasennus" taas iskee. Nyt on herääminen suhteellisen helppoa, kun aurinkokin herää samaan aikaan. Mutta sitten, kun se aurinko nousee vasta yhdeksältä, on varmaan vielä enemmän ongelmia sen kanssa, miten pääsee aamulla ylös sängystä. 

Kaverit

Jotain positiivista, jee! Koska on koulua, näen joka päivä kavereitani ja saan viettää heidän kanssaan aikaa. Tietysti näen myös niitä ei-niin-mukavia ihmisiä, mutta niitä on onneksi paljon vähemmän kuin niitä mukavia ihmisiä. Koska eri luokissa on erilaiset istumajärjestykset, pääsen istumaan vaikka kenen viereen koulussa, mikä on tosi kivaa, koska voin tutustua uusiin ihmisiin (tai no, ei uusiin, mutta paremmin niihin vanhoihin tuttuihin). 

Oppiminen

Hyvässä ja pahassa. Saan oppia paljon niistä asioista, joista olen kiinnostunut, (eli mm. hissa, äikkä, saksa, ruotsi, mantsa) mutta toisaalta joudun käymään niillä tunneilla, joilla en haluaisi/jaksaisi oikeasti käydä (bilsa, enkku, kuvis...). Varsinkin historian tunteja oikeasti odotan ihan oikeasti. Enkun tunneilla taas lähinnä vilkuilen kelloa ja lasken minuutteja tunnin loppumiseen. 

.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Tässä siis olivat nämä asiat, jotka ovat huomattavasti muuttuneet nyt koulun alettua. Mikä teidän elämässänne on koulun alettua erilaista? Laittakaa kommentteja :D

 


 - Uneksija | Kommentit (2)Kommentoi



 Pikkukirjailijan esikoisteos 2.0.
02.09.2018 12:47 | Uneksija

Päätin jatkaa Katriinan tarinaa tässä postauksessa lähinnä alkulämmittelyksi kirjoittamista varten. Tää on hyvää sormi- ja silmäjumppaa, kun pitää saada selvää kolmasluokkalaisen käsialasta ja vielä kirjoittaa se puhtaaksi. Jos et tiedä, mistä puhun, siirry muutama postaus taaksepäin. Pahoittelen jälleen järkyttävää laatua ja kirjoitusvirheitä, mutta näin Uneksija 9v kirjoitti. 

Luku 2

-Herätys, olet myöhässä! Kuului ääni ulkoa. 
-Mitä? Täh? Sanoi Katriina unenpöpperöisenä. 
-Aamupala on jo kolme minuuttia myöhässä, sanoi ääni, jonka Katriina tunnisti Aidaksi. Voi ei, mitä on tapahtunut? Senkin kirottu Aida! Vasta kuusi vuotta mutta hirveän nenäkäs! Ajatteli Katriina, mutta ääneen hän sanoi: 

Kuule Rakas Aida. Anteeksi kun olen myöhässä. Tuon aamupalan heti. 

Katriina puku päälleeen risaisen mekon ja juoksi päärakennuksen keittiöön. Katriina laittoi puuron porisemaan ja haki kaapista eiliseltä jääneitä sämpyleitä. -Eivät ne vielä kovin kovia ole. Ajatteli Katriina. Sitten Katriina juoksi ulos omenapuun luokse.

-Ainakaan omenamehussa ei ole mitään vikaa. Ajatteli Katriina iloisena ja juoksi takaisin keittiöön. 
-Nyt puuro on valmista, mutta valitsisinko siniset vaiko valkoiset lautaset? Mietiskeli Katriina. 

Katriina valitsi siniset, joissa oli kukkia. 
-Voi ei! Olen jo puoli tuntia myöhässä! Huudahti Katriina. 
-Nyt nopeasti Hän totesi ja kokosi astiat pinoon, laittoi sämpylät tarjottimille, puristi mehut omenoista ja teki niin paljon muutakin, että sitä kaikkea en jaksa kertoa. Loppujen lopuksi Katrina kuitenkin pääsi lähtemään Yläkertaan tuiman naisen huoneeseen. 

-Olet 43,7 minuuttia myöhässä! Kamalaa! Et saa aamupalaa! Huusi Tuima nainen, ja kahmaisi tarjottimen Katriinan käsistä. 
-Et saa aamupalaa, lällällälläläää! Huusivat Inna ja Aida kuorossa. 

-Mitä tahansa teenkin, se on väärin!
Katriina oli saanut tarpeekseen!


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä se siis oli! Alkaa mennä tarina kyllä todella jännittäväksi xD. Vuorosanaviivojen käyttö ei vielä aivan virheettömästi onnistu, mutta sentään juonessa tapahtuu jotakin muutosta. Tämä luku oli lyhyempi kuin edeltäjänsä, lähinnä siksi, että käsialani oli paljon isompaa. 
Jos nyt kuitenkin saan vähän kehua itseäni, niin ihmettelen, miten olen noin hyvin osannut käyttää pilkkuja ja erilaisia sanoja. Eivät ne pilkut oikeilla paikoilla ole, eivätkä ole vieläkään, mutta sentään niitä on tekstissä.  Eihän pilkkuja nyt kai kolmannella luokalla opeteta (?). Olin lukenut Harry Potterit, Anna-kirjat ja tietysti Risto Räppääjiä ja vastaavia, joten ehkä sieltä nuo sanat 'porista', 'kahmaista', 'kuorossa' ja 'unenpöpperöinen' kumpusivat. 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tällä kertaa tälläinen yksinkertainen postaus, koska en jaksanut ajatella sunnuntaiaamuna yhtään enempää kuin on pakko. Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!


 - Uneksija | Kommentit (1)Kommentoi



 Kahdeksan sitaattia
30.08.2018 15:08 | Uneksija

Tässä muutamia lukemiani viisaita ja vähemmän viisaita sanoja. Olen löytänyt nämä instagramista ja kirjoista sekä musiikkia kuunnellessani. 

"When i was 5 years old, my mother always told me that happines was the key to life. When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up. I wrote down 'happy'. They told me I didn't understand the assignment, and I told them they didn't understand life."
- John Lennon

"I close my eyes to see."
- A Million Dreams, The Greatest Showman.

"Home is where your wifi connects automatically."
- tuntematon, oli koulussa yhden luokan seinällä

"Girls just wanna have fundamental human rights."
- tuntematon, löysin täältä

"Sometimes you can do everything right, but things will still be wrong. The key is to never stop doing right."
- The hate u give

"Take care of the land, some day you will be part of it."
- tuntematon, löysin täältä

"Life is the most difficult exaim. 
Many people fail it, because they try to copy others, not realizing that everyone has a different question paper."

- tuntematon, löysin täältä

"Happines can be found even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light."
- Harry Potter and the prisoner of Azkaban.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toivottavasti nämä laittoivat ajattelemaan jotakin :D Itselleni kaikki paitsi tokaa, kolmatta ja kolmanneksi viimeistä ovat hyvin tärkeitä.


( Päivitetty: 30.08.2018 16:07 )

 - Uneksija | Kommentit (1)Kommentoi
 1  2  3  >



RSS

©2018 tähtipölyä - suntuubi.com