Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

BLOGI

Ajatuksia elämästä ja kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä (eli kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa höpöttelyä.).

 1  2  >
 Kun ei tartte tehdä mitään
05.05.2018 09:37 | Uneksija

Huomasin, ettei mulla oo viikonlopuksi mitään suunnitelmia tai to do -listaa. Ei oo enää kokeita, numeroista suurin osa on annettu ja opettajat ei edes jaksa antaa läksyä (paitsi matikanope. Mut se ei kyllä oo yllätys.). Tuntuu tosi oudolta. Mitä ihmettä mun pitäis tehä, kun en voi opetella vieraan kielen sanoja tai kirjottaa jotain äikän esseetä tai päntätä johonkin kokeeseen? 

Aluks opettelin soittamaan meiän vuonna kivi ja miekka viritetyllä pianolla Havanaa youtuben pianotutorialejen avulla. Koska en soita oikeasti pianoa, enkä ole koskaan soittanut sitä, oli vähän vaikea hahmottaa minne päin sormet liikkuvat. Opin soittamaan alkusoiton ja alun. 

Sitten mietin, että voisin kerrankin olla sosiaalinen. Rupesin laittelemaan viestejä kavereille, mutta kenellekään ei käynyt. 

Sitten päätin katella uusien leffojen ja sarjojen trailereita. Tylsistyin aika pian kun Viha jonka kylvät -kirjan elokuvan traileri ei ollutkaan vieläkään ilmestynyt. 

Yritin leipoa. Ei ollu mitään kaapeissa.

Ajattelin hakea kirjastosta Napoli-sarjan toisen osan, mutta katoin netistä ettei sitä olllu hyllyssä. 

Ja sitten päätin istahtaa nojatuolille ja ottaa läppärin esille ja nauttia siitä hetkestä, kun ei tartte tehdä mitään. 

Ja pakko sanoa, että oon ylpee itestäni, että oon selvinny koko tän vuoden ja voin nyt vaan olla. 

Olkaa tekin ylpeitä itsestänne, kun selviätte tästä kaikesta stressistä! Muistakaa sitten nauttia, kun tää on ohi!

 


 - Uneksija | Kommentit (1)Kommentoi



 Entä jos ei tietäisi?
08.04.2018 10:34 | Uneksija

Tänä aamuna, kun katsoimme perheen kanssa uutisia, pisti silmään ensimmäiset kolme uutista:
1. Syyriassa pommituksissa kuollut monia, 2. Saksassa psyykkisesti sairas mies tappoi kaksi, 3. Amerikassa tulipalossa kuoli muutama ihminen. 

Joka ikinen uutinen oli masentava, joku oli taas kuollut jossain päin maailmaa. Ja vielä toisten ihmisten takia. Mietin siinä, että entä jos ei katsoisi uutisia, lukisi lehtiä eikä kuuntelisi radioita, olisi somessa tai analysoisi uutisia. Olisiko silloin onnellisempi, kun ei tietäisi, mitä kaikkea pahaa maailmalla tapahtuu? Vai puuttuisiko joku tai jokin, olisiko elämä liian täydellistä? Ja entä jos meille kävisi kuten muualla käy koko ajan, terrori-isku, tulipalo, sota,  joku muu onnettomuus, sairaus? Osaisimmeko toimia, tietäisimmekö riskit, jos ei olisi uutisia? 

Mutta uutiset ovat nykyään varsinkin liian masentavia. Katsokaa minkä tahansa lehden etusivu. Kuinka monta negatiivista ja positiivista uutista siellä on? Enhän minä voi sille mitään. On hirveää tietää, mitä kaikkea pahaa maailmalla tapahtuu. Ja tavallaan jokaisen kuuluisi tietää.

Tavallaan tekisi mieli katsoa pelkästään HS:n ja Nelosen Lasten uutisia, koska niissä kerrotaan vain taikatempuista,  eläimistä, lapsista ja leikeistä. Jos on tapahtunut jokin onnettomuus, käydään läpi kenelle voi puhua, jos ahdistaa pelottavat uutiset. Uutistenlukija on iloinen nuori nainen, joka puhuu reippaasti ja innoissaan. Lapset ovat mukana haastatteluissa, tenttaavat presidenttiehdokkaita, kertovat mielipiteitä kiusaamisesta. Miksei tälläisiä uutisia ole aikuisille ja nuorille? Miksi uutisissa ei voida kertoa, mistä saa apua, jos joku ahdistaa, kuten Lasten uutisissa? Tässä muuten linkki Lasten uutisiin: https://www.hs.fi/lastenuutiset/art-2000005630541.html.

Pelottavatko uutiset? Eivät useimmiten. Ahdistavatko ne? Joskus. Saavatko uutiset hyvälle tuulelle? Aika harvoin. Liian harvoin. 

Toisaalta meidän ihmisten vika on sekin, että ylipäänsä joudutaan kertomaan tälläisiä uutisia. Ihmiset tappavat toisiaan, ihmiset eivät auta toisiaan.

Mitä mieltä te olette uutisista? Pitäsikö saada tietää vai sulkea silmänsä?


( Päivitetty: 09.04.2018 18:22 )

 - Uneksija | Kommentit (1)Kommentoi



 Mitä olemme ja mitä esitämme olevamme
05.04.2018 18:12 | Uneksija

Taas kerran joku haukkui sitä miltä näytän ja miten olen lapsellinen ja hikke. Nauroin haukkumiselle enkä ottanut sitä tosissaan, oma ongelma jos ei ole muuta elämää kuin haukkua muita. Mietin sitten, että mitä se haittaa, vaikken olisikaan ihan samanlainen kuin muut? Olenko oikea vain, jos näytän samalta kuin muut, meikkaan samalla tavalla ja käyttäydyn samalla tavalla kuin muut? Enkö silloin ole vain kopio toisista, se, mitä muut haluavat minun olevan? Olisiko minulla enemmän kavereita, enemmän seuraajia ja enemmän sananvaltaa? Mutta eihän se silloin olisi aitoa, ei, jos minä en olisi aito. Pitääkö esittää, jotta pärjää? Niin, pitääkö?

Millainen minä olisin, jos en ajattelisi, millainen pitäisi olla? Jos ei olisi pakko pitää merkkivaatteita pysyäkseen mukana muiden menossa, ei olisi pakko tehdä mitä muut? Kuka edes päättää, millainen pitää olla? Entä jos kaikki saisivat olla mitä ovat. Jos uskaltaisi olla rohkea, uhata sitä kiusaamista joka seuraisi siitä, että pukisi erilaiset vaatteet tai tekisi jotain, mitä muut eivät. 

En ole samanlainen kuin muut, mutten myöskään kovin erilainen. Käytän yksinkertaisia vaatteita, jotta pysyisin sillä ok-linjalla, en tee mitään kovin räväyttävää. En sano kenellekään, että esimerkiksi pidän blogia, kirjoitan tekstejä ja otan valokuvia, kuuntelen tätä ja tätä musiikkia. Minun erilaisuuteni on helposti piiloteltavissa, koska voin itse valita, miten erilainen tai samanlainen olen. Jotkut eivät voi. Jotkut syntyvät niin, että heidän kehossaan on joku asia poissa tai jotain liikaa tai jokin asia ei vain toimi. Jotkut joutuvat kestämään kiusaamista, koska heidän vanhempansa tai muut sukulaiset ovat jonkinlaisia, tehneet jotain mitä ei pitäisi. Jollain on erilainen iho tai erilaiset silmät tai hiukset tai mieli tai raajat. Heihin on lyöty leimoja, vaikkei pitäisi. Ja niistä leimoista on vaikea päästä eroon.  

Jotkut ovat erilaisia ja ylpeitä siitä. Sitä minäkin kannatan. Ollaan niitä kun ollaan, ei esitetä tai painosteta muita esittämään. Otetaan naamarit kasvoilta, olipa ne millaisia tahansa ja olisipa niiden alla mitä tahansa. Lopetetaan esittäminen, jooko.  


( Päivitetty: 09.04.2018 18:22 )

 - Uneksija | Kommentoi



 Kesä, sinua odotetaan...
22.03.2018 16:11 | Uneksija

Ja kevättä odotellaan kyllä myös. Ainakaan täällä eteläisessä Suomessa ei ole näkynyt kyllä kevään merkkejä lähes lainkaan. Paitsi yksi merkki, yksi ihana piristävä merkki. Nimittäin valo valo valo. Aamulla kun kävelen kouluun on valoisaa ja illalla kun tulen koulusta on valoisaa. Ihanaa. Talvessa ei  olis mitään vikaa, jos ois valosaa. Pitäis varmaan muuttaa Keski-Eurooppaan... Vois kehittää kielitaitoa ja tutustuu uuteen kulttuuriin ja niin edespäin. Ihan sama, asiaan.

Enää 71 päivää kesäloman alkuun! 71 kärsimyksen päivää koulun penkilllä, korkeintaan kymmenen koetta päntättäväksi. Vaikkei koulu kyllä kärsimystä läheskään aina ole. Välillä kuitenkin. Myöntäkää. Jokainen aamun aikainen herätys ja jokainen pakolla kirjoitettu aine ja laskettu lasku ja opeteltu epäsäännöllinen verbi. Ei niin kivaa. Joka ikisenä perjantaina ajattelen, että hyvä, selvisit koko viikon läpi. Ja sitten on taas maanantai. Tosin jokainen maanantaikin on lähempänä lomaa kuin edellinen. Niin että pitäisi varmaan olla iloinen. Ja pitäisi nauttia siitä, että ylipäänsä saa opiskella. Kun näkee kaikki nämä uutisotsikot ympärillä, tajuaa olla tyytyväinen siihen, mitä itsellä on. Mutta eikö torstai ole pyhitetty pikkuasioista murehtimiselle?

Nyt kun sitä valoa siis on, niin pitäisi varmaan mennä luontoon kuvaamaan ja etsimäään inspiraatiota. Se on tosiaan ollut kadoksissa, inspiraatio siis. Varastossa olisi kymmeniä tekstejä, mutta kaikki on jo julkaistu jossain, enkä halua paljastaa irl- ja url-tutuille, kuka olen. Pitäisi siis kirjoittaa uutta. Mutta jos ei löydy motivaatiota eikä inspiraatiotakaan? Voiko kirjoittamisenhalun kaivaa tyhjästä? Varmaan, pitäisi vain jaksaaa nähdä vaivaa sen eteen. Varsinkin, kun kirjoitin viikonloppuna kaksi tuntia kirja-arvosteluita blogiin ja kirjatumiseni vanhennettua kaikki katosivat kuin tuhka tuuleen. Vähän ketutti. 

Onko muuten kenelläkään kirjavinkkejä? Saisi olla minkälainen kirja vain, kunhan on romaani. Itselläni lyö tyhjää, vaikka normaalisti löydän luettavaa melkein mistä vain. Auttaisitteko siis pientä Uneksijaa? 

Oli kyllä sekavin postaus kautta aikojen. Antakaamme anteeksi se minulle.


( Päivitetty: 09.04.2018 18:21 )

 - Uneksija | Kommentoi



 Sadepisaroita ja musiikkia
13.03.2018 16:45 | Uneksija

Sataa. On satanut koko päivän. Sadepisarat tippuvat lätäköihin tip tip tip ja kaikki lumi ja jää jää niiden alle. Näyttää oudolta, kun läpinäkyvän veden alla kuultaa läpinäkyvä jää jonka alle on hautautunut valkea vetinen loska. On kyllä tavallaan kiva, kun sataa kerrankin jotain muuta kuiin lunta. Ei haitannut aamulla yhtään, vaikka pitikin laittaa kumisaappaat ja varata mukaan sateenvarjo. Oon melkein odottanut sitä, että vihdoin sataisi. Pääsisi ulos kuvaamaan vesipisaroita ja hiukset kihartuis luonnostaan ja sukat kastuis ja sitten vois tulla kotiin lämmittelemään kaakaolle. Jos olis takka, niin takan ääreen. Ei vaan oo. 

Koulussa kaikki valitti, kun oli niin huono sää ja siis pliis onks pakko mennä ulos ja haetaan ny kännykät ja niin edespäin. Oli kuitenkin kiva olla lämpimässä tunkkasessa ahtaassa luokassa, kun kuuli muiden kiljuvan ulkona välitunnilla. Oli taas pitkä päivä, yheksän tuntia, mutta ei haitannut, vaikka tunnit olivatkin osittain tuskaa. Ei tullut paljon läksyjä ja pääsi kotiin käpertymään peiton alle omaan siistiin huoneeseen. 

Sateita on muuten erilaisia. On kesäsade, se, joka vilvoittaa helteessä ja saa uimisen tuntumaan vähän eksoottisemmalta. Sitten on räntäsade, joka on hirveää, varsinkin, jos on pimeää eikä yhtään lunta. Lumisateen kaikki tuntevatkin. Kevätsade on virkistävä ja saa kasvit kasvamaan. Syyssateella on kiva kävellä ulkona sateenvarjon allla. 

Jotkut vihaavat sadetta. Minä en. 

Tänään kotimatkalla kuuntelin kuulokkeilla musiikkia koko ajan. Päätin heti aluksi, etten aikoisi katsoakaan kännykkääni, vaikka saisin viestin tai haluaisin skipata biisin. Oli ihanan rentouttavaa vain kuunnella musiikkia ihan rauhassa ilman mitään oman päään sisäisiä keskeytyksiä. Nautin musiikista ja ajatukset kulki ihanasti. Ei haitannut, että kello oli puoli viisi enkä ollut kotona, ei haitannut, etten ollut tehnyt läksykä, ei haitannut, että oli vasta tiistai. Mitä väliä? 

Kokeilkaa itsekin joskus ihan vaan pysähtyä hetkeksi ja nautia siitä, mitä on. Tekee yllättävän paljon hyvää. 

 


( Päivitetty: 13.03.2018 20:02 )

 - Uneksija | Kommentit (1)Kommentoi
 1  2  >



RSS

©2018 tähtipölyä - suntuubi.com