Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

BLOGI

Ajatuksia elämästä ja kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä (eli kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa höpöttelyä.).

 1  2  3  >
 42 Questions
31.10.2018 08:32 | Uneksija

Footprintsin Valeria tagasi minut tällaiseen bamin aloittamaan haasteeseen, johon ovat vastanneet ainakin Unsiiipi, Lakritsipiippu, Ai, Akit4, Shadowhunter sekä Pelkotuoksu ja Tuhkatassu. Tagaan tähän haasteeseen Trinityn sekä Hourun. Älkää säikähtäkö, kun joku tuntematon omituinen olento tagasi teidät tähän haasteeseen, mutta olisi kivaa, jos vastaisitte tähän ja ilmoittaisitte siitä sitten minulle.

Näihin kysymyksiin oli kiva vastata, vaikka se veikin kyllä yllättävän paljon aikaa. Kiitos siis haasteen aloittamisesta bamille ja tagaamisesta Valerialle!

1. Onko sinua nimetty jonkun/jonkin tietyn mukaan?
Äidin mummilla oli sama nimi kun mulla ja vanhemmat päätyivät sitten nimeämään mut isomummin kaimaksi, koska tämä etunimi oli heidän mielestään kuulemma "reippaan tytön nimi". Toinen nimi tulee isän äidiltä, joka kuoli muutama vuosi ennen syntymääni. Kolmas etunimi taas jotenkin vain kuulosti hyvältä lopetukselta kolmitavuisena kaksitavuisten nimien jälkeen ja oli sekin jälleen kerran "reippaan tytön nimi". 

 

2. Milloin olet viimeksi itkenyt?
Varmaan tämän kuukauden aikana, sillä itken aika usein lukiessani kirjoja tai katsoessani elokuvia/sarjoja. En tosin muista, itkinkö viimeksi surusta vai ilosta. Muuten en oikeastaan ole kovin innokas itkijä, mutta muiden murheita pillitän ihan toden teolla.

 

3. Kuinka monta lasta haluaisit hankkia?
Varmaankin kaksi tai kolme. Olen aina halunnut olla jonakin päivänä äiti.

 

4. Jos olisit joku muu, tahtoisitko olla ystävä itsesi kanssa?
Riippuisi varmaan aika paljon siitä, millainen ihminen olisin. Mutta jos muistuttaisin yhtään sitä ihmistä, joka olen nyt, olisin varmaan ihan riemuissani tutustumassa "itseeni". 

 

5. Käytätkö paljon sarkasmia?
Käytän sarkasmia aivan liikaa varsinkin irl-elämässäni. Koko huumorintajuni perustuu sarkasmin ympärille. Monet kaverini eivät kuitenkaan aina tajua, että käytän jälleen sarkasmia vaan saattavat loukkaantua sanomisistani.

 

6. Mikä on ensimmäinen asia, mihin kiinnität huomiota ihmisessä?
Varmaan niinkin ihmisen luonnetta määritelevään asiaan kuin ulkonäkö. Toisaalta kiinnitän nykyään myös aika paljon huomiota siihen, miten ihminen toimii muiden ja varsinkin lasten kanssa. Jos siis vaikka tapaan ihmisen, joka on kiltti pienille lapsille, on hän aika usein itsekin ihan hyvä ihminen.

 

7. Mikä on silmiesi väri?
Sininen. Olen aina yrittänyt väittää nitä harmahtavan sinisiksi/vihertävän sinisiksi tms., mutta ihan vaan siniset ne ovat. 

 

8. Kauhuelokuvat vai onnelliset loput?
Onnelliset loput.

 

9. Lempituoksusi?
Näitä on kaksi: meren tuoksu ja sateen jälkeinen tuoksu.

 

10. Mikä on kaukaisin paikka, missä olet ollut?
Thaimaa.

 

11. Onko sinulla erikoistaitoja?

Olen todella hyvä keskustelija, kun puhutaan jostain muusta kuin "mikä tunti seuraavaks"- tai "siis omg toi poika on söpö"-tyylisistä aiheista. Olen myös hyvä väittelijä.

 

12. Missä olet syntynyt?
Helsingissä.

 

13. Mikä on horoskooppimerkkisi? Uskotko horoskooppeihin?
Vesimies. En oikeastaan usko horoskooppeihin, mutta muistutan tosi paljon niitä vesimiehen luonnekuvauksia. Lueskelen horoskooppeja silloin tällöin ja tietysti ihastuessani tsekkaan, sopivatko meidän merkkimme yhteen (eivät ikinä sovi).

 

14. Onko sinulla harrastuksia?
Pelaan jalkapalloa, kirjoitan, luen, valokuvaan, laitan ruokaa ja tuijotan netflixiä. 

 

15. Omistatko lemmikkejä?
En. Pienenä halusin koiran, mutta olen tottunut siihen, ettei talossamme juoksentele karvaisia otuksia. En oikeastaan nykyään edes halua lemmikkiä.

 

16. Onko sinulla sisaruksia?
Pikkuveli. Ihana, paras, hauska, mahtava, ärsyttävä, ilkeä pikkuveli.

 

17. Mitä tahtoisit tehdä, kun olet vanhempi?
En ole vielä miettinyt niin pitkälle, mutta haluan olla onnellinen.

 

18. Kuka oli sinun ensimmäinen paras ystäväsi?
Mulla on aika tiukat kriteerit parhaan kaverin nimeämiseen, mutta varmaan mun ensimmäinen tosi hyvä kaveri oli nykyään naapurissa asuva poika. Meidän äitimme tutustuivat toisiinsa odottaessaan molemmat vauvojaan ja kun sitten synnyimme (tämä poika seitsemän viikkoa eli "vuoden" ennen minua, mistä olen ikuisesti hänelle katkera) olimme automaattisesti kavereita. Teimme kaikkea tosi kivaa yhdessä painimatseista lautapeleihin ja leffojen katsomisesta lumileikkeihin. Koska tämä kaveri oli minua sen viisi viikkoa vanhempi, lähti hän eskariin ja ekaluokalle ja yläasteelle jne. minua aikaisemmin ja jotenkin sitten erkanimme (onko se sana?) toisistamme. Olemme kuitenkin edelleen tosi hyvät kaverit ja aina nähdessämme meillä on ihan järjettömän hauskaa. 

 

19. Kuinka pitkä olet?
164cm

 

20. Mikä on mielestäsi huonoin asia itsessäsi?
Se, että muokkaan käytöstäni ollessani erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Isovanhempien kanssa puhun hidasta kirjakieltä, nuorempien kanssa esitän jotenkin tosi lapsellista, vanhempien kanssa taas tosi viisasta, teatterikavereiden kanssa tosi musikaalista, futsikavereiden kanssa liikunnallista, älykkäinä pitämieni ihmisten kanssa tosi fiksua, tyhminä pitämieni ihmisten kanssa tosi typerää jne.

 

21. Hauskin hetki kouluajoilta?
Ala-asteella leikittiin aina kaikkia kivoja leikkejä, kuten hevostallia ja keijuja ja eläimiä ja agentteja yms. Se oli kyllä ihan parasta!

 

22. Kuinka monessa eri maassa olet käynyt?
Yli kymmenessä mutta alle viidessätoista (eli varmaan 13 tai jtn)

 

23. Mitkä ovat suosikki- ja inhokkiaineesi koulussa?
Tykkään saksasta, mantsasta, ruotsista ja hissasta. En pidä enkusta, musiikista tai bilsasta.

 

24. Minkä nimen antaisit/olet antanut lapsellesi/lapsillesi?

En ole näitä paljon miettinyt, mutta varmaan jonkun mielestäni kivan nimen, kuten Linnea tai Anna tai Noora. Pojalle varmaan Oliver, koska se vaan jotenkin on niin kiva nimi. Sitten tietysti lasten nimien täytyisi sopia yhteen jotenkin, mutta ei tyylillä Tiku ja Taku vaan enemmän esim. Noora ja Oliver.
 

25. Mitä urheilulajeja harrastat/olet harrastanut?
Pienenä harrastin jotain jumpan ja voimistelun välimuotoa, jota kutsuttiin nimellä temppujumppa. Sen lisäksi olen harrastanut luistelua, suunnistusta sekä uintia ja tällä hetkellä pelaan jalkapalloa.

 

26. Mitkä ovat sinun suosikki YouTube-kanavat?
Pakko myöntää, etten oikeastaan katso Youtubea. En oikeastaan koskaan, ikinä katso youtubea. Eli ei suosikkikanavia.

 

27. Lempimuistosi lapsuusajoilta?
Näitä on tosi paljon. Muistan, kuinka iskä aina luki iltasatuja, äiti askarteli ja laittoi ruokaa, käytiin matkoilla, leikin kavereiden kanssa, luin kirjoja, fanitin (ja fanitan) Harry Potteria, aloitin koulun, ajeltiin autolla ympäri Helsinkiä, mentiin merelle kun ahdisti, juhannukset kavereiden mökillä, uimaan oppiminen, joulut ja kaikki muut ihanat muistot.

 

28. Kuinka kuvailisit pukeutumistyyliäsi?
Tosi basic. Käytän paljon farkkuja ja paitoja sekä huppareita. Paljon sinisen sävyjä sekä mustaa ja valkoista. Kesällä pukeudun vähän luovemmin ja saatan käyttää vaikka mekkoja.

 

29. Mikä puhelin sinulla on? (iOS vs. Android?)
iOS, iPhone 6.

 

30. Kerro paha(t) tapasi!
Puren ja revin kynsiäni. Suuttuessani olen todella raivostuttava. Olen aika laiska ainakin sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen ja liikunnan harrastamisen suhteen.

 

31. Kolme asiaa, jotka ärsyttävät sinua?
Ihmiset, jotka kadottavat kaiken hienon itsessään mennäkseen massan mukana, maailman pahuus ja se, että 90% norsujen kuolemista aiheuttaa ihminen.

 

32. Kolme asiaa, jotka saavat sinut iloiseksi?
Näitä on tosi paljon. Ed Sheeranin musiikki, mun ystävät, kirjat, sarjat, leffat, kaikki ihanat ihmiset, mun perhe, saksan puhuminen, meri, norsut, muistot, jalkapallo, hyvä ruoka, runot, Marta Vieira da Silva ja Emma Watson sekä kaikki muut rohkeat naiset, matkustaminen, nukkuminen ja oikeastaan kaikki elämän pienet kauniit hetket.

 

33. Mitä sinulla on mielessä?
Että miten ihmeessä saan nämä kaikki kysymykset vastatuiksi ja että milloin pääsen katsomaan Ensisilmäyksellä -sarjan viidennen kauden kolmannentoista jakson. Toisaalta onhan tätä ihan kiva täyttää.

 

34. Onko sinulla joitain kykyjä?
Opin joitan asioita nopeasti ja osaan opettaa niitä muille. Tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Omaan empaatiakyvyn ja tykkään auttaa muita.

 

35. Yksi sana joka kuvailee sinua?
Ihminen. Tai jos pitää luonnetta jotenkin kuvailla, niin sitten varmaan vesimies.

 

36. Mikä on lempisanontasi/quotesi?
Olen maininnut suurimman osan näistä yhdessä postauksessa, jonka nimeä en nyt muista mutta joka on olemassa jossain muiden postauksien seassa tässä blogissa. Tulee kuitenkin mieleen yksi, jota en siellä maininnut:
"Be the reason someone smiles today."

 

37. Oletko introvertti vai ekstrovertti?
Vähän molempia. En ole mikään supersosiaalinen, mutten toisaalta yhtään ujokaan.

 

38. Oletko oikea- vai vasenkätinen?
Oikeakätinen, tosin söin pienenä haarukalla ja veitsellä vasenkätisesti.

 

39. Oletko mielestäsi hyvä kokki?
Olen minä ihan hyvä kokki. Tykkään tehdä varsinkin aasialaista ruokaa ja nyt olen viime aikoina opetellut tekemään erilaisia kasvisruokia, kuten artisokkaristtoa ja kasviscurrya.

 

40. Jos raha ei olisi esteenä, mitä ostaisit itsellesi syntymäpäivälahjaksi?
Palkkaisin metsävartijoita pitämään huolta siitä, etteivät norsut kuole sukupuuttoon. Tai palkkaisin jotain fiksuja ihmisiä kehittämään laitteen, jolla voi matkustaa tuhoamatta maailmaa. Tai rakennuttaisin jonkun jättisuuren koulun vähäosaisille lapsille ja aikuisille. Tai en tiedä.

 

41. Jos voisit asua missä tahansa, missä asuisit?
Helsingissä, eli täällä missä nyt asun. Ehkä lähempänä merta tai keskustammassa. Jos ulkomaille pitäisi lähteä, muuttaisin Berliiniin tai muualle Saksaan tai sitten länsinaapuriin.

 

42. Mikä on lempiaamiaisesi?
Sellainen tosi rasvainen jogurtti saksanpähkinöillä ja hunajalla.


( Päivitetty: 31.10.2018 08:55 )

 - Uneksija | Kommentit (1)Kommentoi



 Musiikkia
02.10.2018 19:05 | Uneksija

(on tiistai ja olen jo tosi väsynyt, joten olkaa kilttejä ja ymmärtäkää postauksen laadun uupuminen)
(biisien sanoituksissa ja nimissä varmasti virheitä, joista saa kohteliaasti huomautta kommenteissa)
(biisien nimet ja esittäjät sekä linkit youtuben postauksen lopussa)

Jostain syystä musiikki on aina ollut mulle jotenkin tosi henkilökohtainen asia. Kun joku kysyy, mitä musiikkia kuuntelen, en vastaa tai sivuutan kysymyksen kokonaan sanomalla etten kuuntele mitään musiikkia. Se ei kuitenkaan ole totta, sillä oikeasti kuuntelen musiikkia joka ikinen päivä vähintään tunnin ja useimmiten arkipäivisin vielä enemmän. Ihan odotan bussiin nousemista kotimatkaa varten, koska silloin saan taas laittaa kuulokkeet korville ja antautua musiikin maailmaan. 


"I hope that I see the world as you did cause I know,
a life with love is a life that's been lived."

- Supermarket Flowers

Mitä musiikkia siis kuuntelen? Todennäköisesti suunnilleen 75% spotifylistani biiseistä on Ed Sheeranin laulamia (ja kirjoittimia ja säveltämiä). Tykkään vain niin paljon Edin äänestä ja biisien monipuolisuudesta sekä siitä ihanasta kitaran äänestä, joka kuuluu melkein joka biisissä. Pahoittelut muuten tämän stadilaisen jatkuvasta biisi-sanan käyttämisestä. Sanoituksista pidän myös suurimmassa osassa biiseistä. 

"So open your eyes and see
the way our horizons meet."

- All of The Stars

Nyt jos joku miettii, että mitäs biisejä sillä Edillä on muita kun se Shape of You ja Perfect, niin voin sanoa, että hän on tehnyt myös todella paljon musiikkia, jota ei koko ajan soiteta radiossa. Itse en ainakaan kuuntele noita kappaleita, koska en jostain syystä pidä niiden sanoituksista. Perfectiä kuunnellessa tuntuu jostain syystä siltä, että tätä täydellistä henkilöä palvotaan kuin jotain jumalaa ja Shape Of You on taas niin perus "rakastan sinun muotojasi" -tyylistä, etten kestä.

"I'm a mess right now. 
Inside out."

- I'm A Mess

Sen sijaan esimerkiksi tämän punatukkaisen hobitin (löysin lempinimen jostain uutisesta ja pakko myöntää, että tosi osuva kuvaus!) 
Photograph (tämä versio on myös hyvä) ja All Of The Stars sekä myös I See Fire ja Supermarket Flowers kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Varsinkin kaksi ensimmäisenä mainittua ovat lempibiisejäni, joita kuuntelen koko ajan. Myös Castle on The Hill, Happier, I'm A Mess sekä The A Team ovat varmasti top 30 kuunnelluimpien kappaleideni listalla.

"We keep this love in a photograph
We made these memories for ourselves
Where our eyes are never closing
Hearts are never broken
And time's forever frozen still."

- Photograph

Ed Sheeranin lisäksi myös Passengerin Let Her Go -biisi on spotifylistallani, kuten myös The Greatest Showman -elokuvasta tuttu A Million Dreams yhden lapsikuoron laulamana sekä Alan Walkerin Faded. En oikeastaan tykkää kovin paljon konemusiikista, mutta tuo biisi on silti mielestäni tosi hyvä. Eminemin (feat Ed Sheeran) räppäämä River on myös listalla, tosin lähinnä varmaan sen kertosäkeen laulajan takia :D. 

"'Cause you only need the light when it's burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go. 
Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missing home
Only know you love her when you let her go."

- Let Her Go

Kuuntelen myös hiukan "vanhempaa" musiikkia (onneks mun vanhemmat ei lue tätä blogia XD), kuten esimerkiksi Bruce Springsteeniä ja U2 sekä Simon & Garfunkelia. Brucen musiikista tykkään paljon, mutta soittolistallani on tällä hetkellä vain yksi hänen biisinsä; My City Of Ruins, jonka aihe on näin yksinkertaisesti sanottuna 9/11. U2 musiikkia en oikeastaan fanita, mutta Every Breaking Wave on silti soittolistallani. The Sound Of Silence on Simonin & Garfunkelin biiseistä ainoa, joka pääsi listalleni, mutta pidän myös Bridge Over Troubled Waterista. 

"My city of ruins
Come on, rise up."

- My City Of Ruins

"People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs, that voices never share."

- The Sound Of Silence

Sitten on yksi kappale, ainoa suomenkielinen listallani, joka nousee yksinkertaisuudessaan ylitse muiden:  Pia Viitasen Miksi pelkäisin. Siinä on vain niin rauhoittava tunnelma, että tunnen aina sen kuullessani, että kaikki murheet nousevat harteiltani. Miksi pelkäisin? Kaikki on kunnossa ja kaikki järjestyy. Tämä on minulle voimabiisi, turvabiisi, jota kuuntelen, kun en jaksa. Mielestäni jokaisella pitäisi olla sellainen, olisipa se sitten mikä tahansa. Sellainen biisi, jota voi kuunnella, kun tuntuu ettei jaksa tai tuntuu ettei huvita tai muuten vaan tuntuu pahalta. 

"Miksi pelkäisin?
Kyllä huominen taas antaa valosa. 
Miksi pelkäisin? 
Kyllä huominen taas antaa armonsa"

- Miksi pelkäisin

Entä musiikki muuten? Musiikin kuuntelemisen lisäksi soitan suurkanteletta (yhdistäkää pisteet toisiinsa ja selvittäkää nettihenkilöllisyyteni. Pitäkää se hiljaa mielessänne, älkääkä levittääkö sitä innokkaina.). Koulussa musiikki on aineena suoraan sanottuna ihan järkyttävän tylsä, koska käymme läpi niin paljon teoriaa ja laulamme ja muuten musisoimme niin vähän. Laulamiseen ja tanssimiseen minulla on vähän outo suhde, sillä tykkään todella paljon laulaa ja tanssia yksin ollessani tai yli kymmenen hengen porukassa, mutta sellainen "lauletaan kesken välitunnin koska se on kivaa"- tai "lauletaan autossa kahdestaan koska se on kivaa"-jutut eivät ihan uppoa minuun, vaikka välillä tekisikin mieli heittäytyä ihan kunnolla musiikin maailmaan. 

"If we should die tonight,
then we should all die together."

- I See Fire

Yhdenkään artistin keikalla en ole käynyt koskaan. En ikinä koko elämäni aikana. Hassua. Ensi kesänä tähän tulee kuitenkin muutos, koska äitini (kiitos kiitos kiitos) tuhlasi paljon rahaansa ostaakseen minulle liput Ed Sheeranin keikalle. En oikein pysty kuvittelemaan itseäni heilumassa 60 000 ihmisen kanssa musiikin tahdissa, mutta tavoitteenani onkin opetella heittäytymään ja rentoutumaan tämän vuoden aikana (siitä lisää joskus). Ja koska tämä kerta tulee olemaan todennäköisesti ensimmäinen (ja toinen) ja viimeinen Edin keikka Suomessa, kannattaa nyt jos koskaan mennä sinne. Ei sitä voi tietää, ehkä rakastunkin konserteissa kiljumiseen. Kaikkea pitää kokeilla. Ja vaikken olekaan mikään suuri fani, (en pidä mitään minä <3 Ed -paitoja päällä enkä kilju artistin nimeä enkä edes ole paljastanut melkein kenellekään kuuntelevani hänen musiikkiaan) haluan nähdä punapään livenä nyt, kun se on mahdollista. 

Tässä vielä linkit mainitsemiini biiseihin, mikäli jotakuta kiinnostaa:

(en muuten ole ikinä katsonut minkään muun kuin photographin musiikkivideon kokonaan, joten en yhtään tiedä millaisia noiden muiden biisien videot ovat...)
Ed Sheeran - Photograph
Ed Sheeran - The A Team
Ed Sheeran - All of The Stars

Ed Sheeran - I See Fire
Ed Sheeran - Supermarket Flowers
Ed Sheeran - Happier
Ed Sheeran - I'm A Mess
Ed Sheeran - Castle on The Hill
(hui miten paljon Ed Sheerania)
Passenger - Let Her Go
Eminem - River
One Voice Children's Choir - A Million Dreams
U2 - Every Breaking Wave
Simon & Garfunkel - The Sound Of Silence
Bruce Springsteen - My City of Ruins
Viitasen Piia - Miksi pelkäisin
Alan Walker - Faded

Kiitos postauksen lukemisesta tai selaamisesta!!


( Päivitetty: 02.10.2018 19:50 )

 - Uneksija | Kommentit (1)Kommentoi



 Olen ihan hyvä
13.09.2018 16:35 | Uneksijaa

En yhtään tiedä miksi, mutta olen aivan surkea kehumaan itseäni. En vain pysty sanomaan ääneen, että olen ihan hyvä. En osaa kehua suoritustani ääneen muille, vaikka olisinkin itseeni tyytyväinen. Jotenkin siitä tulee niin itserakas olo, tuntuu siltä, että mä oon paras ja te ette. Varsinkin esim. koearvosanat: jos joku kysyy, minkä numeron sain, sanon että ihan hyvän. Vaikka se numero olisi 10. Tai 10+ ja opettajan kehut. Ja vaikka olisin ihan superilonen ja ylpee itestäni, kun sain sen arvosanan. Sama kaikessa muussa: kun pannulla on tekemääni ruokaa muun perheen tullessa kotiin, sanon heti, ettei se mitään kovin hyvää ole. Ja oikeasti söin ruokaa kolme annosta, koska se oli mielestäni niin maukasta. Tai kun sijoutumme turnauksessa kuudensiksi, kerron vain apealla äänellä, että olimme kutosia. Ja samalla jätän kertomatta, että sarjassamme oli 25 joukkuetta.

Miksi ihmeessä en siis vain voi sanoa, että se ruoka on tosi hyvää, maistakaa vaikka, tai että tultiin kuudensiksi ja olen tosi ylpeä? Niin miksi? Mikä siinä on niin vaikeaa. Kaverini kertoo aina heti, että on tuossa muuten ihan sairaan hyvä, oli asia sitten mikä tahansa. Ei se ketään haittaa, minä ainakin ajattelen vain niin, että hyvä kun toisella on itseluottamasta. Miksi minä en siis saa sanottua sitä? 

Suurimmaksi osaksi syy on varmaankin todella itsekäs. Kun esimerkiksi sanon, että tekemäni ruoka on pahaa, toivon, että sen syöjä sanoisi, että hyväähän se on, mitä valehtelet. Sama koenumeorssa. Sanoessani "ihan hyvin" toivon saavani vastaukseksi "no mutta toihan on ihan sairaan hyvä numero!"-tyyppisen lauseen. 

Tavallaan en tykkää yhtään olla huomion keskipisteenä. En esimerkiksi tykkää yhtään laulaa tai soittaa mitään muiden edessä. Tykkään näytellä, mutta vain silloin, kun toimin ison ryhmän kanssa. Ehkä siksi, että sillon yhden näyttelijän (minun) epäonnistumiseni ei näkysisi niin pahasti. Mutta pidän kyllä kehuista aivan järjettömästi ja olen ylpeä itsestäni onnistuessani, mutten vain osaa reagoida normaalisti toisen kehuun. Sanon "kiitos" tai sitten "ei se nyt niin hyvä ollut". Ja samalla olen täynnä mielihyvää ja kirjoitan kehusta päiväkirjaan. 

Joskus olen vain niin täynnä stressiä, etten kestä sitä, että joku tulee kehumaan minua. Olen silloin eri mieltä. "Valehtelet!" saatan sanoa. "Oon eri mieltä." "Älä jaksa, älä viiti." "En mä oo oikeesti hyvä." Miksi mä sanon niin? Mähän olen oikeesti ihan hyvä. 

Mitä siis yritän sanoa? En tiedä. Teksti on tosi sekava. Tai no, en mä tiedä. Ehkä sekin on ihan hyvä. 

Kirjoitan nämä sanat nyt tähän: Minä olen todella hyvä. Riitän juuri tälläisenä kuin olen. Osaan paljon kaikenlaisia asioita. Olen ihan hyvä ystävä. Olen ihan hyvä muutenkin. 

Sanokaa tekin joskus itsellenne nuo sanat.


 - Uneksijaa | Kommentit (2)Kommentoi



 Arkipostaus
11.09.2018 19:16 | Uneksija

Vihdoinkin saan sen aikaiseksi. Kirjoitan postauksen siitä, miten elämäni on nyt jälleen muuttunut, kun koulu ja arki ovat alkaneet. Tietysti muutos on arkielämäni kannalta todella suuri, sillä enää en voi nukkua niin pitkään kuin haluan, kun pitää raahautua sinne kouluun. No, tästä kaikesta enemmän kohta (musta tulis varmaan hyvä tubettaja/juontaja tms., kun osaan jo nyt juontaa tällä tavalla xD). Listaan nyt kolme (tai viisi tai kymmenen) suurinta asiaa, jotka ovat muuttuneet nyt, kun arki on taas alkanut. 
 

Aamut

En ole ollenkaan aamuvirkku, päinvastoin, teen aina läksyt myöhään illalla ja voisin nukkua vaikka yhteentoista aamulla. Mutta nyt, kun koulu alkoi, herään joka ikinen aamu tasan kello 6.15. Sen jälkeen enemmän tai vähemmän unenpöpperöisenä teen aamutoimet, pakkaan kamat ja kävelen bussipysäkille. Joskus herätessä väsyttää niin paljon, että melkein nukahdan aamupalapöytään. Jotenkin joka päivä olen kuitenkin raahautunut sinne koulun penkille asti ja selvinnyt koulupäivästä. Hyvä minä. Tai jotain. 

Aika

Koska vietän koulussa ja koulumatkoilla sen 8-9 tuntia päivästä ja sen jälkeen vielä vaihtelevan ajan läksyjen ja muiden kouluhommien parissa, ei aikaa vapaalle tekemiselle jää läheskään yhtä paljon kuin lomalla. Menen kouluun, tulen kotiin, teen ja syön ruuan, teen läksyt ja sitten, sitten on vasta aikaa olla koneella tai lukea tai tehdä jotain kavereiden kanssa.

Pimeys

Tämä ei oikeastaan mitenkään liity koulun alkamiseen, mutta koska syksy saapuu, on illalla pimeää. Se tuntui aluksi todella oudolta, mutta nyt lähinnä jännitän sitä, milloin se perinteinen "kaamosmasennus" taas iskee. Nyt on herääminen suhteellisen helppoa, kun aurinkokin herää samaan aikaan. Mutta sitten, kun se aurinko nousee vasta yhdeksältä, on varmaan vielä enemmän ongelmia sen kanssa, miten pääsee aamulla ylös sängystä. 

Kaverit

Jotain positiivista, jee! Koska on koulua, näen joka päivä kavereitani ja saan viettää heidän kanssaan aikaa. Tietysti näen myös niitä ei-niin-mukavia ihmisiä, mutta niitä on onneksi paljon vähemmän kuin niitä mukavia ihmisiä. Koska eri luokissa on erilaiset istumajärjestykset, pääsen istumaan vaikka kenen viereen koulussa, mikä on tosi kivaa, koska voin tutustua uusiin ihmisiin (tai no, ei uusiin, mutta paremmin niihin vanhoihin tuttuihin). 

Oppiminen

Hyvässä ja pahassa. Saan oppia paljon niistä asioista, joista olen kiinnostunut, (eli mm. hissa, äikkä, saksa, ruotsi, mantsa) mutta toisaalta joudun käymään niillä tunneilla, joilla en haluaisi/jaksaisi oikeasti käydä (bilsa, enkku, kuvis...). Varsinkin historian tunteja oikeasti odotan ihan oikeasti. Enkun tunneilla taas lähinnä vilkuilen kelloa ja lasken minuutteja tunnin loppumiseen. 

.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Tässä siis olivat nämä asiat, jotka ovat huomattavasti muuttuneet nyt koulun alettua. Mikä teidän elämässänne on koulun alettua erilaista? Laittakaa kommentteja :D

 


 - Uneksija | Kommentit (2)Kommentoi



 Pikkukirjailijan esikoisteos 2.0.
02.09.2018 12:47 | Uneksija

Päätin jatkaa Katriinan tarinaa tässä postauksessa lähinnä alkulämmittelyksi kirjoittamista varten. Tää on hyvää sormi- ja silmäjumppaa, kun pitää saada selvää kolmasluokkalaisen käsialasta ja vielä kirjoittaa se puhtaaksi. Jos et tiedä, mistä puhun, siirry muutama postaus taaksepäin. Pahoittelen jälleen järkyttävää laatua ja kirjoitusvirheitä, mutta näin Uneksija 9v kirjoitti. 

Luku 2

-Herätys, olet myöhässä! Kuului ääni ulkoa. 
-Mitä? Täh? Sanoi Katriina unenpöpperöisenä. 
-Aamupala on jo kolme minuuttia myöhässä, sanoi ääni, jonka Katriina tunnisti Aidaksi. Voi ei, mitä on tapahtunut? Senkin kirottu Aida! Vasta kuusi vuotta mutta hirveän nenäkäs! Ajatteli Katriina, mutta ääneen hän sanoi: 

Kuule Rakas Aida. Anteeksi kun olen myöhässä. Tuon aamupalan heti. 

Katriina puku päälleeen risaisen mekon ja juoksi päärakennuksen keittiöön. Katriina laittoi puuron porisemaan ja haki kaapista eiliseltä jääneitä sämpyleitä. -Eivät ne vielä kovin kovia ole. Ajatteli Katriina. Sitten Katriina juoksi ulos omenapuun luokse.

-Ainakaan omenamehussa ei ole mitään vikaa. Ajatteli Katriina iloisena ja juoksi takaisin keittiöön. 
-Nyt puuro on valmista, mutta valitsisinko siniset vaiko valkoiset lautaset? Mietiskeli Katriina. 

Katriina valitsi siniset, joissa oli kukkia. 
-Voi ei! Olen jo puoli tuntia myöhässä! Huudahti Katriina. 
-Nyt nopeasti Hän totesi ja kokosi astiat pinoon, laittoi sämpylät tarjottimille, puristi mehut omenoista ja teki niin paljon muutakin, että sitä kaikkea en jaksa kertoa. Loppujen lopuksi Katrina kuitenkin pääsi lähtemään Yläkertaan tuiman naisen huoneeseen. 

-Olet 43,7 minuuttia myöhässä! Kamalaa! Et saa aamupalaa! Huusi Tuima nainen, ja kahmaisi tarjottimen Katriinan käsistä. 
-Et saa aamupalaa, lällällälläläää! Huusivat Inna ja Aida kuorossa. 

-Mitä tahansa teenkin, se on väärin!
Katriina oli saanut tarpeekseen!


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä se siis oli! Alkaa mennä tarina kyllä todella jännittäväksi xD. Vuorosanaviivojen käyttö ei vielä aivan virheettömästi onnistu, mutta sentään juonessa tapahtuu jotakin muutosta. Tämä luku oli lyhyempi kuin edeltäjänsä, lähinnä siksi, että käsialani oli paljon isompaa. 
Jos nyt kuitenkin saan vähän kehua itseäni, niin ihmettelen, miten olen noin hyvin osannut käyttää pilkkuja ja erilaisia sanoja. Eivät ne pilkut oikeilla paikoilla ole, eivätkä ole vieläkään, mutta sentään niitä on tekstissä.  Eihän pilkkuja nyt kai kolmannella luokalla opeteta (?). Olin lukenut Harry Potterit, Anna-kirjat ja tietysti Risto Räppääjiä ja vastaavia, joten ehkä sieltä nuo sanat 'porista', 'kahmaista', 'kuorossa' ja 'unenpöpperöinen' kumpusivat. 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tällä kertaa tälläinen yksinkertainen postaus, koska en jaksanut ajatella sunnuntaiaamuna yhtään enempää kuin on pakko. Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!


 - Uneksija | Kommentit (1)Kommentoi
 1  2  3  >



RSS

©2018 tähtipölyä - suntuubi.com